Heinäkuu 2017

 

Kevät muuttui kesäksi, kesä taas matkailuksi. Tällä kertaa kohteena oli jo tammikuussa tutuksi tullut Lofootit, Norja. Heinäkuun lopussa auto starttasi. Ennen matkaa oli hankittu uutta kuvauskalustoa. Nyt mentiin Nikonin täyskennoisella D750-rungolla sekä legendaarisella, maailman parhaaksi lasiksikin kuvailtu Nikkorin 14-24 f/2.8 laajakuvalinssillä ja DJI:n Mavic pro dronella.

Joensuusta Tornioon, siitä Ruotsiin ja kohti pohjoista. Abiskon tienoilla oli todella paljon tietöitä, matka-aika venyi ainakin tunnilla. Ruotsista Norjan puolelle ja suoraan kohti Lofooteja. Ajoimme ensimmäisen päivän aikana Bøstad, keskimmäiselle saarelle Lofooteista. Matkaa kertyi navigaattorin mukaan 1320 kilometriä. 7 ison miehen ei ole helppoa löytää leiripaikkaa koko saarilta, saimme viimein tukikohdan pystytettyä pienen, kauniin järven rannalle. Meni ehkä tunnin verran, kun ensimmäinen paikallinen ajoi luoksemme. ”No camping”- oli ehkä ainoa lause, minkä ymmärsin tuon pienen Norjalaisen miehen suusta. Kyllä, täällä ollaan vieraanvaraisia! Emme siirtäneet leiriämme mihinkään.

Bøstadista teimme pienen siirtymän viimeiselle saarelle. Napp oli paikan nimi. Saimme hyvän leiripaikan, josta oli poistumassa juuri suomalainen tyttöporukka. Mukava suojainen paikka, keskeisellä paikalla Lofooteja. Ajoin heti ensimmäisenä päivänä Å:n aivan saarien kärkeen. Matka Napp:ista Å:n oli unohtumaton. Kauniita maisemia kaikkialla, valokuvaajan paratiisi. Erityisesti mieleeni on painunut Reine, Moskenesøya. Pieni kylä useiden vuorien välissä, rakennukset rakennettu saarille meren äärelle. Tiet olivat niin kapeat, että muutaman kilometrin matkalla kylän läpi joutui odottamaan useita kymmeniä kertoja vastaan tulevaa liikennettä.

Seuraavat päivät vierivät ympäristöä tutkiessa, maisemia kuvaillessa, kopterilla kuvaillessa. Löysimme myös muutamia (vielä tällöin) vähemmän kuvattuja paikkoja, kuten kylän nimeltä Henningsvær. Henningsvær on kalastajakylä Våganin kunnassa Nordlandissa Norjassa. Kylä sijaitsee pienillä Heimøyn ja Hellandsøyn saarilla Lofoottien saaristossa. E10-tiestä erkaneva kapea tieyhteys johtaa kahden sillan kautta kylään. Henningsværissa on ehkäpä maailman upeimmalla paikalla oleva jalkapallostadion. Saimme paikalta useita upeita drone-kuvia ja videoita. Niemen kärjessä on majakan näköinen kiinteistö, jota kuvasin kiertäen kopterilla. Ei mennyt aikaakaan, kun paikallinen mies marssii niemen kärjestä luoksemme ja yritti viedä kopterin ohjainta kädestäni. Hän oli suivaantunut kuvaamisesta kotinsa ympärillä. Yritimme kertoa miehelle, että luulimme hänen kotiaan majakaksi, jota hän ei kielimuurin takia mitä ilmeisemmin ymmärtänyt. Tämä mies yritii katkoa autoni avaimet, käydä kimppuuni sekä raivoten ilmoitti soittavansa virkavallan peräämme. Kauniin Henningsværin kuvaus päättyi tähän välikohtaukseen. Kyllä, täällä ollaan vieraanvaraisia!

Siirryimme pois Lofooteilta viidentenä matkapäivänä pohjoiseen päin, Senjan saarelle. Matkaa 430 kilometriä. Olin kehunut koko seurueelle Senjan saaren kauneutta, joten sain muut suostuteltua siirtymään. Saavuttuamme saarelle, paikalla reilusti sumua. Näkyvyys vaihteli viiden ja 50 metrin välillä. Ajoimme saarta ympäri, ja kerroin oppaan roolissa koko ajan miltä paikalta näyttäisi, jos sumua ei olisi 😀 Kavereiden ilmeet eivät olleet kovin ilahtuneita. Ajoimme Senjan pohjoispäätyyn Fjordgårdin kylään, josta nousimme Segla-vuorelle. 600 metrin pudotus suoraan mereen. Olin ollut täällä viimeksi tammikuussa. Jälleennäkeminen oli iloinen!

Muutama viikko Norjan reissun jälkeen kastelin kamerareppuni, joten kuvaamiset olivat käytänössä loppuvuoden osalta siinä. Kastuneessa kamerarepussa oli pilaantunutta elektroniikkaa sen verran, ettei lompakko kestänyt kaluston uusimista ilman pieniä säästötoimenpiteitä. Matti oli päässyt kukkaroon bokserien lisäksi! 😀

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *